11. lokakuuta 2012

Give in to love or live in fear.

Kutakuinkin vuosi sitten tein jotain sellaista, mitä minun oli pitänyt tehdä jo pitkän aikaa: Päätin tutustua Jonathan Larsonin RENT-musikaaliin. Olin kuullut ylistäviä arvioita kyseisestä teoksesta musikaalikavereiltani, joten odotukseni olivat korkealla elokuvan alkaessa (kyllä, katsoin siis tämän version ennen Broadwayn viimeisen esityksen tallennetta). Parin tunnin jälkeen, elokuvan loputtua, tunnelmani olivat ristiriitaiset. Toisaalta olin pitänyt useista kohtauksista, näyttelijöistä, kappaleista ja käsikirjoituksen sanomasta, mutta taas toisaalta jäin odottamaan vielä jotain enemmän. Miksi RENT ei muuttanut minun elämääni? Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin, että jokin musikaalissa oli jäänyt kaivertamaan sisintäni, joten päätin antaa teokselle vielä toisen mahdollisuuden. Tällä kertaa valintani osui jo aiemmin mainitsemaani Broadwayn viimeiseen esitykseen, ja niin kuin sanotaan, the rest is history. Kokonaisuus jätti minut sanattomaksi ja tajuntaani iski vihdoin ja viimein se RENTin ydin, joka on jaksanut koskettaa ja voimaannuttaa ihmisiä jo reilun 16 vuoden ajan. Katsoin valehtelematta musikaalin molempia versioita seuraavan viikon aikana joka ikisenä päivänä ja jopa useamman kerran päivän aikana, ja tunsin, kuinka silmäni alkoivat katselemaan ympäröivää maailmaa täysin uusin silmin. Voitte siis vain kuvitella sitä fanityttövikinäni määrää kuultuani, että RENT saapuisi Aleksanterin teatteriin Helsinkiin syksyllä 2012.

Lasipalatsi 16.09.2012
Ostin oman esityslippuni jo hyvissä ajoin viime keväänä ja pohdin, että miten minä oikeasti kykenen odottelemaan RENT-iltaani puolikkaan vuoden ajan. Onneksi aika kuitenkin tuppaa kulumaan varsin nopeasti ja nyt on jäljellä enää 9 vaivaista yötä. Olen jo muutaman viikon ajan suurkuluttanut sekä elokuvan soundtrackia että originaalia Broadway cast recordingia ja pikkuhiljaa oikeasti käsittänyt, että pian pääsen kokemaan RENTin taian teatterin lavalla. 

Mutta millaiset ovat odotukseni Marco Bjurströmin produktiota kohtaan?

No, ne ovat korkealla (jos se ei ole käynyt vielä selväksi, heh). Todella korkealla. Jos nyt ei ihmettä tapahdu, niin tulen mitä luultavimmin pyörimään musikaalieuforioissa vielä pitkän aikaa esityksen nähtyäni. Ehkä oikeastaan ainoa asia, jota olen hieman pohtinut, ovat näyttelijävalinnat RENTin päärooleihin. Ei siis sillä, ettenkö uskoisi heidän pärjäävän, vaan nimenomaan siltä kantilta olen asiaa miettinyt, että millaisia twistejä he onnistuvat tuomaan hahmoihinsa. Seuraavaksi mainitsen pari henkilöä, joita kohtaan minulla on erityistä mielenkiintoa:

Maureen (Sanna Parviainen) // RENT (Aleksanterin teatteri) © Joonas Brandt
Maureen on noussut yhdeksi lempihahmoistani erityisesti Idina Menzelin (näytteli ensimmäisessä Broadwayn RENT-castissa sekä elokuva-versiossa) ja Eden Espinosan (oli mukana viimeisissä Broadwayn esityksissä) ansiosta. Etenkin Edenin energia oli Maureenin roolissa jotain niin huikeaa, että parempaa musikaalisuoritusta on kyllä vaikeaa löytää! Odotin siis kera pienen jännityksen, että kuka näyttelijätär valittaisiin tulkitsemaan kyseistä hahmoa Aleksanterin teatteriin. En ollut kuullut Sanna Parviaisen nimeä ennen eikä minulla ole vieläkään minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, millainen esiintyjä hän on. Ehkä se on toisaalta vain ja ainoastaan hyvä juttu, sillä kenties hän onnistuu yllättämään minut ja ohittamaan Espinosan sekä Menzelin suosikkilistallani!

Angel (Peter Pihlström) // RENT (Aleksanterin teatteri) © Joonas Brandt
Angel-hahmolla on mielestäni täysin itseoikeutettu paikka RENTin elinvoimaisesti sykkivänä sydämenä. Miehen energia ja asenne ovat kohdillaan vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta, ja se jos mikä jaksaa herättää ihastusta ja kunnioitusta, vaikka kyseessä onkin fiktionaalinen hahmo. Olen nähnyt Peter Pihlströmin esiintyvän kerran aikaisemmin 6Pack on Broadway-show'n yhteydessä ja muistelen tykänneeni kovasti herran ulosannista. Pienen ensishokin jälkeen olen tykästynyt kovasti Pihlströmin lookkiin Bjurströmin produktiossa ja odottelen innolla, että millaiset energiat ja asenteet hän onnistuu tuomaan lavalle!



Tarkemman ja syvällisemmän arvion/analyysin RENTistä tulen kirjoittamaan sitten, kunhan ensin koittaa se kauan odottamani ilta Aleksanterin teatterissa, jolloin pääsen vihdoin kokemaan livenä, että miten huikean perinnön Larson jättikään tuleville sukupolville. Stay tuned!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti